Etninen profilointi ei toimi

Kun Finavian turvallisuuspäällikkö Jyri Vikström piti tammikuisen Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa profilointia mahdollisena ratkaisuna lentokenttien vartaloskannereiden rajoitettuun kapasiteettiin, Helsingin Sanomat uutisoi asian niin, että Finavia kannattaa matkustajien profilointia etnisyyden perusteella.

Olkoonkin, että Vikström mainitsi haastattelunauhoituksessa, ettei ole kovin hyvin perehtynyt profilointiin, ja totesi jo alun perin että tarkastukseen joutumiseen vaikuttaa ennen muuta käyttäytyminen lentoasemalla (ja oikaisi HS:n uutista vielä myöhemmin), uutisen otsikointi herätti melkoista keskustelua, sekä vastaan että puolesta. En oikein ymmärtänyt, mistä kohu syntyi, sillä mielestäni ainakin älykkäimmälle kansanosalle pitäisi olla itsestäänselvää, miksi etninen profilointi on ylipäätään huono idea - mutta huomasin olleeni väärässä.

Viime aikoina olen joutunut selittämään useammallekin ihmiselle, miksi etninen profilointi on huono ja huonolla tavalla populistinen idea, joka ei lisää turvallisuutta vaan jopa suorastaan vähentää sitä. Väännetään siis rautalangasta.

Etnisellä profiloinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että turvallisuusresursseja (poliiseja, tiedustelupalveluita, tarkastajia, vartaloskannereita ja niin edelleen) ohjataan tiettyjen, potentiaalisiksi riskitekijöiksi koettujen ihmisryhmien satunnaisotantaa tiheämpään tarkastukseen. Tämä poikkeaa poliisi- ja turvallisuustyön peruskivestä - käyttäytymisprofiloinnista - siten, että etukäteen päätetään, että jollain tavalla määritelty ihmisjoukko on todennäköisemmin uhka turvallisuudelle. Etnisen profiloinnin ja käyttäytymisprofiloinnin ero on tärkeää sisäistää: jälkimmäisessä päätös henkilön lähemmästä tarkastuksesta tehdään käyttäytymisen ja kokonaisuuden perusteella, edellisessä pelkkä kuuluminen ryhmään voi riittää perusteeksi.

Nokkelimmat lukijat arvannevat viimeistään tässä kohdassa, mikä ongelma etnisessä profiloinnissa piilee. Jos yleisesti tiedetään, mitkä piirteet lisäävät todennäköisyyttä joutua tarkastetuksi, älykkäät rikolliset tekevät kaikkensa päästäkseen eroon näistä piirteistään. Koska turvallisuusresurssit ovat - määritelmän mukaisesti - rajallisia, jonkun ryhmän entistä tiheämpi tarkastaminen tarkoittaa, että toisia ihmisiä ei tarkasteta.

Toisin sanoen, etninen profilointi vaikeuttaa turvallisuustyötä lisäämällä ns. väärien positiivisten tulosten määrää. Terroristien ja rikollisten etsiminen on kuin neulan löytämistä heinäsuovasta; ja jos etsit neulaa heinäsuovasta, ei kannata lisätä kasaan yhtään enempää heiniä.

Jos rikolliset ja terroristit olisivat tyhmiä ja/tai kyvyttömiä, tämä ei ehkä olisi ongelma. Mutta näin ei ole. Esimerkiksi jihadistien on tiedetty jo pitkään pyrkineen rekrytoimaan länsimaisen oloisia hyökkääjiä, ja he ovat siinä myös onnistuneet: “kenkäpommittaja” Richard Reid, Lontoon metroiskuihin osallistunut Germaine Lindsay, tai terroristiepäilty Jose Padilla olisivat päässeet etnisesti profiloiduista turvatarkastuksista vieläkin helpommalla - puhumattakaan John Walker Lindhistä tai Timothy McVeighistä.

Ehkäpä kaikkein groteskein esimerkki häikäilemättömyydestä, jolla terroristit pyrkivät kiertämään profilointia, on ns. Hindawin tapaus vuodelta 1986: palestiinalaisterroristi sai pahaa-aavistamattoman, hänelle raskaana olleen irlantilaisen tyttöystävänsä kantamaan viritetyn helvetinkoneen El Alin lentokoneeseen. Kaikkien onneksi turvatarkastaja kiinnitti huomiota naisen ristiriitaiseen tarinaan - eikä hänen etnisyyteensä.

Etninen profilointi tarkoittaa, että turvallisuustyöntekijä siirtää huomionsa olennaisesta - siitä, mitä ihmiset tekevät - epäolennaiseen: siihen, miltä he näyttävät, mikä heidän nimensä on, tai mistä he ovat kotoisin. Tämä tarkoittaa aivan kirjaimellisesti sitä, että samaan aikaan vähemmän epäilyttävän näköinen tai niminen voi päästä kuin koira veräjästä. Ammattilaiset ymmärtävät, ettei sellaisessa ole järkeä. Etnistä profilointia tutkinut professori David A. Harris totesikin jo 2002, että mielenkiintoista “maalaisjärkeen perustuvassa,” WTC-iskujen jälkeen ehdotetussa etnisessä profiloinnissa olikin se, kuinka nopeasti, täydellisesti ja julkisesti useat ammattilaiset idean tyrmäsivät. Omalla nimellään etnistä profilointia vastustaneiden joukosta löysin nopeasti useamman turvallisuusasiantuntijan, FBI:n, CIA:n ja NSA:n entiset johtajat, ja Bushin hallinnon sisäisen turvallisuuden ministeriön johtajan. Lisäksi löysin eurooppalaisen tutkimuksen, jonka mukaan etnisen profiloinnin tehosta rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa ei ole minkäänlaista näyttöä.

Yritin aivan vilpittömästi löytää yhdenkin asiantuntijan, joka pitäisi etnistä profilointia tehokkaana keinona rikosten ehkäisyssä. Ainoat löytämäni etnistä profilointia kannattaneet lausunnot tulivat konservatiivipoliitikoilta ja bloggereilta, ja perustelut olivat aina samanlaisia: islamistiterroristit ovat uhka, siispä Lähi-Idästä kotoisin olevia tulee tarkastaa useammin.

Jos etninen profilointi parantaisi olennaisesti turvallisuuttamme, voisin tälläiset tasavertaisuuden loukkaukset ehkä pitkin hampain hyväksyä. Varsin yksinkertaisella päättelyllä voi kuitenkin todeta, että näin ei ole.

Lisäksi, vaikkei edes välittäisi ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta, on olemassa näyttöä siitä, että vähemmistöryhmien erityistarkkailu voi aktiivisesti heikentää turvallisuuttamme. Esimerkiksi terrorismin ja huumekaupan kaltaiset ongelmat ovat oleellisesti ottaen tiedusteluongelmia, ja jos meidän täytyy luottaa vain viimeiseen puolustuslinjaan - oli se sitten poliisipartio tai lentokentän turvatarkastus - olemme jo auttamattomasti myöhässä. Tiedustelutiedon keräämiselle aivan ehdottoman oleellista on se, että tiedusteluviranomaisilla ja poliisilla on hyvät suhteet vähemmistöryhmiin. Vähemmistöryhmien eriarvoinen kohtelu pelkän syntyperänsä perusteella ei takuulla edesauta tälläisten suhteiden kehittymistä.

---