Öljyhuippu lähellä...?

Brittiläinen teollisuuden edustajien asettama Peak Oil Task Force-työryhmä niinsanotun öljyhuipun talousvaikutusten tutkimiseksi ehti männäkuussa julkaista toisen raporttinsa.

Raportin laatijat pitävät uskottavimpana skenaariona öljyn tuotantohuippua tällä vuosikymmenellä, tuotannon jäädessä pysyvästi alle 95 miljoonaan barreliin päivässä. Talouden taantuma on viivyttänyt öljyhuippua kahdella vuodella - mutta lievitystoimiin tulisi ryhtyä välittömästi, tai muuten uhkana on korkean öljyn hinnan pitkittämä vakava taantuma.

Öljyhuippuun varautuminen on yksi niistä asioista, joissa ympäristöystävällisyys ja järkevä talouspolitiikka voivat lyödä kättä sulassa sovussa. Vaikkei tähän raporttiin uskoisikaan, tosiasia on, että pumppauskustannuksiltaan halpa öljy tulee loppumaan ennemmin tai myöhemmin. Mitä nopeammin öljyriippuvuudesta päästään irti, sitä parempi.

Mikä se öljyhuippu, Peak Oil, sitten oikeastaan on? Ehkäpä yleisin olkiukko öljyn tuotantohuippua vastaan on se, että eihän öljy maailmasta lopu, sillä kun sen hinta nousee, uusien öljylähteiden hyödyntäminen tulee kannattavaksi ja korvaavia keinoja otetaan käyttöön.

Tämä on totuus, mutta vain osatotuus. Kukaan vakavasti otettava taho ei puhukaan öljyn loppumisesta, vaan nimenomaan halvan öljyn loppumisesta. Tarkemmin sanoen puhutaan energiapanos/tuotossuhteeltaan edullisen öljyn loppumisesta. Jos öljybarrelin löytämiseen, pumppaamiseen ja käsittelyyn menee enemmän energiaa kuin barreli sisältää, hommassa ei ole enää mitenkään loputtomasti järkeä.

Tätä panos/tuotossuhdetta kutsutaan nimellä EROEI, Energy Return of Energy Investment. Tällä hetkellä öljypolttoaineiden EROEI on kokonaisuutena luokkaa 5-10:1, eli energiankäyttö tuottaa 5-10-kertaisen "voiton." EROEI on kuitenkin laskenut tasaisesti, ja kun nykyiset suuret, helposti hyödynnettävät lähteet ehtyvät, korvaavien, vaikeasti saavutettavien öljyesiintymien matala EROEI tulee väkisinkin nostamaan öljyn kustannuksia. Kiinnostuneet voivat perehtyä aiheeseen vaikkapa täällä.

Korvaavien öljykenttien vaikeasta saavutettavuudesta seuraa toinenkin ongelma. Kilometrien syvyyksissä merenpohjan alla tai arktisilla seuduilla olevien esiintymien ottaminen tuotantokäyttöön on parhaallakin tahdolla hidasta ja kallista. Öljykenttien tuotanto ei siis tule nousemaan kovin nopeasti, ja esiintymien pienen koon vuoksi kokonaistuotanto jäänee huomattavasti nykyisiä superjättiläisöljykenttiä vaatimattomammaksi. Tilannetta voisi kuvata pienellä ajatusleikillä: oletetaan, että sinulla on pankissa miljardi euroa, mutta voit käyttää niistä vain kympin kuussa. Oletko rikas?

Miten öljyhuippu sitten vaikuttaa? Valitettavasti on todettava, että vaikutukset voivat olla varsin vakavat. Kaikesta Suomessa kulutetusta energiasta öljy tuotti 25 %, ja öljy on kautta maailman liikenteen pääasiallinen voimanpesä. Pääasiassa tästä syystä korkea öljyn hinta on yhdistetty vakavaan taantuman riskiin. Tällä hetkellä elämme hyvin erikoisessa tilanteessa: erittäin vakavasta taloustilanteesta huolimatta, öljyn hinta on jäänyt pysyvästi pitkän aikavälin keskiarvoa ylemmäksi. Tämä ei povaa hyvää talouden kehitykselle.

Olisin optimistisempi, jos asiaan olisi Suomessakin paneuduttu virallisilla tahoilla. En tiedä Puolustusministeriön suunnitelmista, mutta olen tässä viime aikoina saanut kuulla, että esimerkiksi Eduskunnan talousvaliokunta oli vielä kesällä 2009 täysin tietämätön edes öljyhuipun mahdollisuudesta, ja kansalaisjärjestön asiantuntijan oli heitä aiheesta valistettava. Työ- ja Elinkeinoministeriössä ei oltu oman kokemukseni mukaan yhtään sen viisaampia. Jos jopa Bushin energiaministeriö huolestui aiheesta riittävästi jo vuonna 2005 tilatakseen ns. Hirschin raportin (jonka ennustuksiin kuuluu mm. 20 vuoden vakava taloustaantuma, mikäli öljyhuippuun ei varauduta hätäohjelmalla etukäteen), ja muuallakin maailmassa aiheeseen on jo herätty, tuntuu uskomattomalta että Suomessa jatkuu business as usual.

Lähestyvän öljyhuipun - kuten minkä tahansa resurssihuipun - ilkeimpiin puoliin kuuluu saatavuuden heikkenemisen aikaansaama korkea volatiliteetti, eli hinnan vaihtelu. Kun resurssin hinta vaihtelee suuresti lyhyellä aikavälillä, ihmiset ymmärrettävästi panttaavat investointipäätöksiään. Kun investointeja ei tehdä, korvaavia resursseja tai resursseja tehokkaammin käyttäviä tekniikoita ei kehitetä eikä oteta käyttöön. Kun trendi viimein on selvä, korjausliikkeiden tekeminen hyvissä ajoin on jo myöhäistä.

---